Kuka, mitä ja miksi

Kalle Lampela (s. Rovaniemellä 1973) on työskennellyt vapaana taiteilijana vuodesta 2000. Hän on osallistunut lukuisiin näyttelyihin ja pitänyt yksityisnäyttelyitä Suomessa ja ulkomailla. Hänen tuotantonsa käsittää visuaalisia tulkintoja yhteiskunnallisista ja ideologisista kysymyksistä, kuten utopiasta, vallasta, reaalisosialismista, kapitalismista ja postmodernismista. Hän valmistui taiteen tohtoriksi marraskuussa 2012 Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnasta. Väitöskirjassaan hän käsittelee kuvataiteilijoiden asennoitumista taiteen hyödyntämiseen yhteiskunnassa ja taiteen yhteiskuntakriittisiä mahdollisuuksia. Väitöskirja sisältää taideproduktion. Lampela teki tutkimustaan osana Suomen akatemian rahoittamaa tutkimusprojektia. Tällä hetkellä hän työskentelee kuvataiteen yliopistonlehtorina Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa.

Lampelan viimeisimmät akateemiset intressit kietoutuvat utopiatutkimuksen ja taiteenfilosofisten kysymysten ympärille. Lampela on kiinnostunut siitä, miten utopia ilmenee erilaisissa materiaaleissa ja siitä, mitä taide on. Hän myös kannattaa nöyrempää taidekäsitystä, kuin sellaista, joka on rajoittunut länsimaiseen korkeataiteen traditioon viimeisen kolmensadan vuoden ajan. Lampela on kiinnostunut lähestymistavasta, joka on hyvässä yhteisymmärryksessä ihmismieltä ja aisteja selvittävien tieteiden kanssa. Lähestymistapa tunnetaan evoluutioestetiikkana, jonka piirissä tunnustetaan, että taide on pankulttuurista, universaalia ja esihistoriallista lähtökohdiltaan. Taidetta on metsästäjä-keräilijä-kulttuureissa, hoveissa, kirkoissa ja modernissa valtiossa, yhtä lailla trooppisissa metsissä kuin nykyajan suurkaupungeissa. Taide on luonnossamme. Aivoissa ja geeneissä. Nämä akateemiset intressit vaikuttavat siihen, mitä Lampela piirtää ja siihen, missä muodossa hänen taiteellinen ajattelunsa esiintyy.

 

Sen sijaan, että Lampela haluaisi työskennellä kasvottomalle sosiaaliselle konstruktiolle nimeltä ”taidemaailma”, hän työskentelee ihmisille. Muun muassa siksi hän on ahertanut viime ajat muotokuvien parissa. Lampelan mukaan suuri osa ihmisistä ymmärtää ja arvostaa esittäviä muotokuvia. Koska muotokuvat ovat levinneet kaikkialle ja niitä on tehty ainakin kahdentuhannen vuoden ajan, muotokuva on ehkäpä tutuin taidemuoto.

 

Kuten Nancy Etcoff kirjassaan Survival of the Prettiest toteaa, mikään ei vangitse huomiotamme kuten ihmiskasvot, eikä mikään vedä vertoja kasvoille niiden kommunikatiivisessa voimassa.

 

Lampelan kirjoittamia tekstejä 2012-2017:

Taiteellinen tutkimus metodologisessa maisemassa. Essee AGON-lehdessä 2/2017.

Kiertävät syklit. Arvio Estetiikan klassikot II -teoksesta mustekala.infossa. (2016)

Poliittisen utopian sinnikkyys – Representaatioanalyysiä piirtämällä. Ruukku: taiteellisen tutkimuksen kausijulkaisu 6 (2016).

Taidemaalari ja taiteen ydin. Puheenvuoro AGON-lehdessä 4/2015

Kalervo Palsan utopia. Kirja-arvio AGON-lehdessä 4/2015

Onko taiteen määritteleminen mahdotonta? Puheenvuoro AGON-lehdessä 4/2014

Theory and Research as Incommensurable Metaphors: Ideology of Artistic Research. Ilmestynyt/published in RAB-RAB: Journal for Political and Formal Inquiries in Art, Issue 01 2014. Edited by Sezgin Boynik & Gregoire Rousseau, p. 275-289. http://www.rabrab.fi

Työ tekijäänsä kiittää – Kriittisen taiteen hahmottelua. Artikkeli TAHITI Taidehistoria tieteenä -verkkojulkaisussa 04/2013

POLART2K ja “Poliittinen”. Kommentti Kemin taidemuseossa järjestettyyn poliittisen taiteen näyttelyyn. Julkaistu Pohjolan Sanomissa 24.10.2012

 

Näyttelykritiikkejä ja taiteilijaesittelyjä: 

Tulkinnan vara: Kalle Lampelan näyttely “Suuri kertomus”. Mustekala.info. 1.3.2014

Artist and artisan. (in english) Latitude University of Lapland Magazine 2014.

Ihmiset tekevät kertomuksen Kalle Lampelan teoksissa. Helsingin Sanomat 18.2.2014

Kalle Lampela: Deconstruction-Reconstruction-By thread.
(auf Deutsch) ilmestynyt ARCTIC HEAT -katalogissa 2010, galerie elm75/SAVVY CONTEMPORARY/Berlin

 

cv